Ukko nosti päätänsä ja katsoi pitkään vieraaseen ja kysyi.
— Mitäs miehiä sitä sitten ollaan?
— Rengas yhtiön kasöörinä minä olen ollut, ilmoitti Kerä.
Ukko nousi istumaan, tervehti vierasta ja naurahti.
— No kun eukko horasi, että molemmat ovat henkivakuutusmiehiä. Sen verran se akkaväki tietää.
Ja ukko nauraa hörähteli mielissään.
— Mennään tuonne kamariin istumaan on siellä vähän viileämpikin, toimitti ukko Kerälle, jonka sydäntä hiveli appensa muuttuneet tunteet häntä kohtaan. Täytyi vaan kiirehtiä Maijalle selittämään, joka sai taas vuorostaan valmistaa emännän.
— Hyvinkö niitä metsiä ostetaan? kyseli ukko silmäillen kunnioittavasti
Kerän persoonaa.
— Onhan niitä vähin. — Päätin minäkin lähteä huvikseni katselemaan.
— Taidatte sitten ollakin yhtiön päämiehiä? kysyi ukko kunnioittavasti.