— Mitäs tänne tulette, moukkien sekaan kökelit ja pökelit, kiivastui emäntä. Ei me teitä täällä tarvita. Täällä ei jaetakaan rahoja herrojen taskuihin. Ja eikä tänne tarvitse tulla vakuuttamaan, ja eikä täällä passata semmoisia herroja niinkuin Kuivalan kylällä, ja eikä…
Rajuilma oli nähtävästi nousemassa ja Böljengögel katsoi parhaaksi korjata olemuksensa rauhallisemmille seuduille. Kysyttyään tietä isännältä Tiehaaran taloon sanoi vieras hyvästit ja kiitteli kohteliasta talonväkeä. Isäntäkin tunsi tarvetta tehdä tunnetuksi mielialansa vieraalle ja huusi pihamaalla vieraan jälkeen.
— Niin… ei täällä semmoisia herroja tarvita. Menkää vain hiiteen.
* * * * *
Djefvulsundyhtiö oli alkanut horjua, ja huhu kertoi jo Kuivalankin kylässä, että yhtiö tekee tuossa tuokiossa vararikon. Herrat Pörjönen ja Haukkunen olivat jo sattuneet asian aiheuttamaan myrskyyn ja henkisesti ja osaksi ruumiillisesti runneltuina väistyneet rauhaisemmille laitumille. Puheenaolevat henkilöt, olivat sattuneet menemään Möttösen taloon, jossa he vuosi takaperin olivat vakuuttaneet talon miehet ja palvelijat. Nyt parhaiksi oli täällä saatu tieto Djefvulsund'in häviön oireista, kun asianomaiset herrat tulivat taloon. Herroille tehtiin heti tuima välikysymys ja, kun siihen ei saatu kylliksi pian tyydyttävää vastausta, tarttuivat miehet herrojen housunkauluksiin ja päättivät antaa hieman ilmaista hierontaa Djefvulsund'in kenraaleille. Ja kun talossa ei sattunut olemaan vierasta väkeä tapahtuman todistajana, saivat nämä pitää kestityksen hyvänään ja hivellen kipeiltä tuntuvia paikkoja lähteä hammasta purren toisille paikkakunnille.
* * * * *
Tiehaaran talossa oltiin päivällisellä kun Böljengögel meni tupaan. Tervehdykseen vastattiin ystävällisesti, ja isäntä tuli syöntinsä lopetettuaan puhuttelemaan vierasta. Tuli siinä vähitellen tiedoksi isännälle ja talonväelle, että vieras oli vakuutusmiehiä. Isäntä lopetti heti keskustelun ja kiipesi uunin päälle vetelemään ruokaunia, siellä kun eivät hänen lepoaan kärpäset häirinneet. Tiehaaran pojat Jussi ja Aatami kyyräilivät kulmiensa alta vierasta pahaenteisesti. Böljengögel aavisti pahaa poikien synkistä katseista. — Jokohan nuo riiviöt ovat samallaista väkeä kuin Möttösessäkin, ajatteli hän.
Oli tuhoa ennustava hiljaisuus. Pojat kaivelivat vain hampaitaan ja kopistelivat piippujaan kuin uhitellen.
— No se Djefvulsund kuuluu menevän nurin ja sinne ne nyt menee meidänkin vakuutuksista maksetut rahat.
— Niin menee. Saivat minultakin jo viisikymmentä markkaa, virkkaa renki-Jooseppi pahasti mulkoillen vieraaseen.