Annetaanko sille selän pehmitystä, virkkoi Jooseppi.
— Kyllä sille pitäisi antaa, murahti Jussi.
Böljengögel koetti lähennellä ovea, vaan hänen ahdistajansa lähenivät myöskin häntä ja jankutus jatkui, kunnes Böljengögel vihdoin potkaistiin ovesta ulos kolmella hyvin tähdätyllä anturan iskulla asianomaisen takapuoleen.
Böljengögel lasketteli pihalle päästyään kaiken voimasanavarastansa ilmoille mielialansa ilmaisuksi ja tunnusteli takapuolaan jatkaessaan matkaansa. Samalla hän päätti jättää ikuiset hyvästit Moukkalan kylälle.
Lähellä Kana-ahon majataloa tuli Böljengögeliä vastaan Tuhkanen taluttaen pyöräänsä.
Virkaveljet laskivat heponsa puhelinpylvästä vasten ja istuivat tien viereen lepäämään.
— Mistä sinä tulet? kysyi Tuhkanen alakuloisesti.
— Sanoisinpa melkein, että helvetistä, murahti Böljengögel.
Asia alkoi valjeta Tuhkaselle lähemmittä selvityksittä hänen tarkatessaan Böljengögelin vääristynyttä naamaa.
— Arvaan, hyvä veli, että sinulle on käynyt samoin kuin minullekin, sanoi Tuhkanen.