Isäntäkin tuli tupaan ja ilostui nähdessään Rengasyhtiön kasöörin talossa.
— Päivää. Mistä päin nyt on matka? Onpas ne puulaakin herrat nyt ahkeraan liikkeellä, puheli hän nähtävästi reipastuen. Hänkin oli tullut samaan mielipiteeseen kuin emäntä, että Maija oli tehnyt valintansa erittäin onnistuneesti.
Kerä koetti hymyillä isännälle, samalla tuntien kovin tukalaksi olonsa.
Hän viittasi Naukkusta seuraamaan mukanaan ulos ja pihamaalle päästyään
selitti tälle vaikean asemansa, pyytäen veljellistä vaiteliaisuutta
Naukkuselta.
— Ukko on sitten nähtävästi minunkin suhteeni erehtynyt. Tein hänen kanssaan kerran metsäkauppoja, ja hän luulee minun vielä liikkuvan samoilla asioilla. Olkoon menneeksi. Ollaan sitten tukkiherroja. Paremman kestityksen laittaa ukko meille.
Herrat menivät tupaan ja jatkoivat isännän kanssa keskeytynyttä keskustelua.
Kerä oli luullut saavansa ainakin vähän aikaa rauhassa nauttia Seppälän vierasvaraisuutta, mutta siinä hän auttamattomasti erehtyi. Kuivalan kylälle oli Kerä leiponut kokonaista kolme kappaletta Näreen asiamiehiä, aavistamatta, että nämä kerran tulisivat aiheuttamaan hänelle hyvin vakavia selkkauksia. Yksi asiamies oli räätäli Kinnunen, toinen suutari Horttanainen ja kolmas Rämekorvan nuori isäntä Huttunen. Kuultuaan, että Kerä oli saapunut Seppälään, päättivät nämä asiamiehet lähteä miehissä tervehtimään päällikköään. Heissä oli herännyt tyytymättömyys Näreyhtiöön monistakin syistä ja varsinkin siitä, että heille luvattiin suuria palkkioita, vaan niiden suorittaminen viipyi ihmeteltävästi.
Kun herrat juttelivat tuvassa isännän kanssa astuivat Kinnunen, Horttanainen ja Huttunen tupaan. Kerän hiukset nousivat pystyyn ja hän istui kuin ukkosen lyömänä. Hänen onneton hetkensä oli nyt varmasti ja peruuttamattomasti tullut. Vaikka tilanne näyttikin toivottomalta, koetti hän siitä suoriutua mahdollisimman vähällä aikoen mennä ulos ja suoriutumalla tielle välttää ainakin kohtauksen tulevan appensa kanssa. Räätäli Kinnunen huomasi ensiksi tämän päällikkönsä pakosuunnitelman.
— Meillä olisi vähän tarkastajalle asiaa. Istukaahan paikoillanne, virkkoi hän. Kun te saitte minut ja nämä toisetkin miehet asiamieheksi Näreeseen, niin lupasitte yhdeksät hyvät, kahdeksat kauniit. Mutta nyt olemme hetken työtä tehneet, emmekä mitään saaneet. Ja sen lisäksi tulee meille pääkonttorista alituiseen muistutuksia huonosta hankinnasta ja kehoituksia reippaampaan työhön. Mutta minä annan perhanat koko Näreyhtiölle, enkä pane tikkua ristiin tästä päivästä lähtien sen yhtiön edesauttamiseksi.
Suutari Horttanaisen piikkiparta oli liikahdellut vihaisesti räätäli
Kinnusen puheen tahdissa ja nyt avasi hänkin suunsa ja sanoi.
— Niin en myös minäkään juokse Näreen pikanttina tästä lähtien. Nyt sanotaan jo vasten naamaa, jos menee tarjoamaan Näreen vakuutusta, että kuka kurja siinä semmoisessa yhtiössä vakuuttaa, joka varmasti tekee kuperkeikan. Nyt näkyy jo Jehvelsunt oikovan koipiaan ja saman se tekee vielä Närekin.