Käytettiin vielä puheenvuoroja
— Minun mielestäni, puhui yksi, olisi meidän pitänyt jatkaa vielä yhtiön toimintaa. Yhtiöhän olisi suunnattomasti vielä voinut hyötyä peruutuksista. Olisimme vielä hätiköimättä odottaneet jonkun aikaa, ja minä olen valmis uskomaan, että kaikki yhtiömme vakuutetut olisivat peruuttaneet tai jättäneet vakuutuksensa kokonaan yhtiön hyväksi, ja mikä voitto se olisikaan ollut osakkeenomistajille. Kerrankin olisimme päässeet saamaan osakkeista tyydyttävän voiton.
Eräs osakkeenomistaja kannatti edellistä puhujaa. Vaiettiin hetkeksi ja tilattiin uutta sampanjaa ja savukkeita.
— Kyllähän siitä voisi tulla osakkaille kannattava yhtiö, jos voitaisiin vielä jatkaa, puhui joku osakkeiden omistaja. Onhan luonnollista, ettei kukaan uskaltaisi jatkaa vakuutusmaksujen suoritusta, ja miten mainio silloin olisi yhtiölle jo ensimäinen tilinpäätös. Ajatelkaahan hyvät herrat, miten mainio afääri.
Herrat ajattelivat kyllä asioita puhujan mainitsemaan suuntaan, vaan heistä tuntui, kuin Suomen kansa olisi katsonut heitä kiinteästi silmiin ja pudistellut uhkaavasti nyrkkiään.
Puheenvuorojen käyttö alkoi vilkastua ja kohta täyttyi huone sinkoilevista sekaisin puhutuista lauseista ja puheenjohtajan täytyi tarttua nuijaansa, jona hän käytti puoleksi tyhjennettyä konjakkikarahvia.
* * * * *
Näreyhtiön toimitusjohtaja Ristalli oli kokouksessa muiden kutsuvieraiden mukana ja myöskin asiallisesti oikeutettuna kokoukseen. Hän oli jo hetken istunut syrjässä mietteisiin vaipuneena. Hän tunsi vaistomaisesti, että sama kohtalo lähenteli hänen omaa yhtiötänsä kuin Djefvulsund'ia, vaikka hän oli varmasti uskonut, että Näre kaataisi kaikki muut yhtiöt vastaisessa hankinnassa. Näreen hankinta pieneni, ja herrat asiamiehet lähettelivät suorasanaisia kirjeitä pääkonttoriin, ja useimmat heistä olivat kyllästyneet kokonaan toimintaan kentällä. Ristallia pisteli se, että Suomen kansa oli niin typerää, ettei osannut eroittaa kultaa kuonasta, ja vakuuttaa itseään Näreessä, josta oli karistettu kaikki kuona, jota löytyi muissa yhtiöissä. Ja sekin häntä harmitti, että matka-asiamiehet vaativat ehtimiseen palkkojaan. Olisihan heidän pitänyt tietää, että sitten vasta palkat maksetaan, kun työ on kokonaan tehty: saatettu yhtiö varmalle pohjalle.
Herrat nousivat mennäkseen illallispöytään. Ristalli karisti synkät mietteensä ja meni muiden mukana.
— Menköön nurin, jos menee. Mitäpä se Suomen kansa siitä, ajatteli hän kokonaan rauhoittuen.