— Tahtooko ne hevosta? kysyi isäntä väliin kuorsaten.
— Mitä sinä nyt horajat. Ei kai ne nyt kahvitta ja ruuatta lähde. Hyvä jos sittenkään lähtevät.
Eivätkä herrat lähteneetkään. Saatuaan kahvit ja nukuttuaan vähän aikaa tulivat tupaan, kun talon perhe oli aamiaisella. Muutamia Kuivalan kylän miehiäkin oli tullut Kana-ahoon ja siinä ne istuivat tuvan penkillä käryytellen piippujaan. Herrat eivät näyttäneet tänään olevan hankintatoimella. Joku asia näytti heitä painavan, mikä sitten lie ollut. Olivatko ehkä poikenneet erehdyksestä Moukkalan kylälle ja saaneet siellä samanlaisen vastaanoton kuin Tuhkanen ja Böljengögel, vai oliko ehken hankinta huonontunut Djefvulsund'in rettelöistä.
Tuhkanen oli myöskin sattumalta matkannut, erottuaan tuona kohtalokkaana päivänä Böljengögelistä, Kuivalan kylälle ja pistäytyi tupaan juuri samalla hetkellä, kun edellämainitut herrat tuijottelivat sillanrakoihin.
— Päivää, erittäin edullisia lasten vakuutuksia, opintovakuutuksia ja… alotti hän heti tunnettuun tapaansa, vaan huomattuaan herrat, keskeytti hän sanatulvansa tälläkertaa. Tuhkanen ei varmaankaan aavistanut, että Kana-ahossa tulisi tapaamaan Keikauksen, jota oli Riennon asiamieskokouksessa jutkauttanut.
— Jaa — ah. Sieltä tuleekin nyt Aapeli Romppanen, näen mä, virkkoi Keikaus ja mittaili permannolla seisovaa Tuhkasta katseillaan, jotka eivät näyttäneet tällä kertaa erittäin valoisilta. Joko herra on monta vakuutusta tehnyt tällä ajalla Rientoon?
— Ka, Keikaushan siinä, en ollut tunteakaan, ilvehti Tuhkanen. Jaa, niitäkö vakuutuksia? Olenhan minä niitä jo eläissäni tehnyt Rientoonkin. Setä kai muistaa ne hankintalistat. Siellä oli aina minun nimeni ensimmäisenä. Mutta kun herrat eivät osanneet kohdella tämmöistä miestä, niin kuin olisi pitänyt, niin minä käänsin tämän kapean selkäni herroille.
— Oli se sentään ruma teko, vetää toista niin nenästä, murisi yhä
Keikaus.
— Maksoin omasta puolestani ja myöskin Varsalan puolesta, joka kertoi kerran joutuneensa sedän uhriksi junamatkalla. Oikeastaan saisitte maksaa minun partani, joka täytyi menettää tuon asian onnistumiseksi.
— Eikö Leimauksen herrat sitä maksaneet?