— Joo. Miinat on pistetty ja semmoiset, että penikulmittain särkee niitä eteen sattuu, kun räjähtää.
— Tulkoonpas pahalainen!
— Tulkoonpas vain, niin kyllä näkee, mistä lähdetään! Vai Saksa mukamas… ymmym…
Piti ihan nauraa sille valheelle.
— Mutta onhan niitten lahtarien jollakin itseään lohdutettava.
— Onpa on. Tulivat lähteneeksi syyhyttä saunaan. Taitaa olla jo housut varina.
— Joo.
* * * * *
Mäenpään isäntä liikkui askareissaan entistä ripeämmin, apunaan vanha Tuomas ja muuan mökin poikanen, jonka isä oli vankina. Heinät oli jo ajettu kotiin ja kesäpuita viimeisteltiin.
Emäntä ei jaksanut enää liikkua taloustoimissa koko päivää niin kuin ennen. Jännitys ja odotus vei voimat hyvin vähäisiksi. Kamarin sänkyyn täytyi vähänväliä heittäytyä lepäämään. Kirjeitäkin tuli pojilta ani harvoin. Saattoivat olla sairainakin siellä, mutta eivät hennoneet äidille ilmoittaa. Olivatpa jo saattaneet kaatuakin. Melkein joka hetki sai odottaa, milloin siitä sana tuotaisiin.