Työmiehet jakautuivat kahteen leiriin kuten ennenkin. Toiset vieläkin kannattivat kapinaa, toiset tuomitsivat sen.
Joku jälkimmäisistä virkkoi, luettuaan uutisen kaupungin valloituksesta:
— Jopahan taisi nyt punikkien pesä levitä.
— Jo levisi. Eikö liene paidan helmukset liepottaneet yhtälailla kuin ryssienkin lähtiessään.
Se oli kuin pommi, joka heitettiin vastakkaiselle puolelle. Se räjähti.
— Elähän kehu, ei se niin leviä. Vielä on Viipuri jäljellä.
— Luulettekos, porvarien kätyrit, että sitä niin vain perään annetaan!
Rotanloukkuun se Manneri lahtarit juoksutti, on se yhtä viisas kuin
Hintenpurikin, rehenteli joku miehistä.
— Olkoon miten viisas tahansa, kyllä se nyt on loukussa, arveli edellinen.
— Ja pysyy, vahvisti toinen. — Loppui se nyt viimeinkin työväen nenästävetäminen.
— Hulluinhuoneestahan niillä on johtajatkin, jurahti vanha Tuomas nurkastaan, jossa oli rysää vannehtimassa. — Joutavat käydä nyt käpäläkantaan, hitsiläiset.