— Vaikka pää kuin seula, niin sittenkin siellä on enemmän järkeä kuin punikkien sinatyörilöillä, kaikki Kakolan miehiä.
Kukapas Tuomaan kanssa viitsi kinata.
Tuli hetken kestävä hiljaisuus. Piiput vain pihisivät ukkojen hampaissa. Vihdoin joku kyllästyi äänettömyyteen ja aloitti järkeillen:
— Mikähän se mielen vie näiltä muutamilta kavereilta, kun näitäkin venäläisiä veljiä haukutaan.
— Kun ei ymmärretä. Kyllä se nyt leivässäkin älytään, kun ei ole venäläinen antamassa. Mitäs Suomen porvareilla on.
— On niillä saksalaista lyijyä leivän asemesta.
— Ja lahtareita.
— Ei ole venäläisessä mitään vihaamista. Hyvä mies.
— Ja hyvälle se haiseekin, jurahti Tuomas nurkastaan.
Loppui juttu siilien sillä kertaa, sopivassa tilaisuudessa taas alkaakseen vieläkin kiihkeämpänä ja raaempana. Ei ollut enää »Työmies» kiihoittamassa, täytyi elää entisillä eväillä, ehkä pitemmänkin aikaa.