Mirrimuori pyöritteli peukaloitaan. Kovinpa se Mikki olikin käynyt vaativaiseksi, kun nyt ihan villoja palkastaan.
— No jos nyt lupaat olla kyläreisulla kujeilematta, niin saat, lupasi hän.
— No milloinka minä olen ennen kujeillut, sanoi Mikki. — Jos vahingoita sattuu tulemaan, niin sitten minua syytetään kujeista.
Päästiin siitä lähtemään.
Mirriläiset asettuivat taas oikein mukavasti venheeseen ja Mikko alkoi kiskoa mirrilastia Naukuniemeen.
Kun oli kaunis ilma, niin oltiin mainiolla tuulella ja keskusteltiin.
— Se taitaa olla jo syyspuoli käsissä, sanoi emäntämirri isännälle. —
Pian tulee taas se talvi.
— Ja se on niin hirveän ikävä, marisi Mirumaru.
— Laittaisi äiti joskus tanssiaiset, että mekin oppisimme tanssimaan, nakatti Lirularu.
Äitimirriä nauratti lasten tietämättömyys.