— Ensinhän sitä pitää oppia tanssimaan ja sitten vasta laittaa tanssit.
Jopa Mikki veteli, kun venhe oli jo Naukuniemen rannassa.
Noustiin pihaan ja katseltiin Naukuniemeläisten kukkamaita. Samalla saatiin odotella, että tulisivat sisään pyytämään.
Tulihan sieltä emäntä, vanha Mirnau-Maija ja pyysi vieraita istumaan. Katseli vähän pitkään Mirrilän lasten vaatteita ja kun oli ensin kuulumisista haasteltu, huomautti hieman pistävästi:
— Kovinpas sitä naapuria lapsettaa, kun tuommoisia hersumia laittaa lapsilleen.
Emäntämirrin parta alkoi täristä ja isäntämirrikin katseli saappaansa kärkeä.
— Niin, kun meidän kannattaa, niin me laitetaan, eikä siinä luulisi olevan kellään mitään sanomista, sanoi Mirrilän emäntä ja silloin se riita alkoi.
Naukuniemen emäntä sylkäsi ja suhahti:
— Kyllä kai sitä meidänkin kannattaisi, mutta ollaan vähän viisaampia, eikä matkita herrasryökinöitä, eikä mampseleja.
Siihen vielä Naukuniemen isäntä lisäsi ilkeästi virnistellen: