— Nämä Mirriläiset kun ovat vähän hassahtavia.
Siinäkös sanasota syntyi ja viimein aikamoinen käsirysy.
Siepattiin aseiksi mitä saatiin ja sitten mukiloitiin toisiaan.
Isännät alkoivat ensiksi tappelun. Mirrilän isäntä oli ottanut mukaan pitkävartisen piippunsa ja mötki sillä Naukuniemen isäntää päähän. Tämä sai aseekseen hierimen ja pääsi voitolle. Eihän sitä miten hierimen iskuja kestänyt.
Mirrilän isäntä piteli päätään ja huusi emäntäänsä auttamaan. Mutta emännät kieriskelivät nurkassa ilman aseita ja sylkivät toistensa silmille.
Mirrineidot vääntelivät käsiään ja hokivat:
— Tämä on jo kauheata!
Naukuniemen tyttäret olivat varanneet sangollisen vettä ja mätkäyttivät sen sisällön mirrineitojen päälle.
— Siin' on mampseleille. Ja alkakaa laputtaa kotiinne.
Sieltäpä jo pötkähtivät toisetkin Mirriläiset ulos ja hännät koipien välissä paineltiin pakosalle, Lirularu ja Mirumaru jälessä.