— Mutta sitten sinulle taitaa tulla ikävä, kun minä kuolen, sanoi Polle. Onhan sinulla sitten toisia hevosia, osannevatko sitten olla sinun mieliksesi niinkuin minä.
— Kyllä minulle taitaa tulla ikävä, arveli Pekka pää alhaalla.
Polle hyväili huulillaan Pekan niskaa ja sanoi:
— No, älähän nyt sure, vielä minä elän monta vuotta. Sinä tulet mieheksi ja kasvatat varsoista uusia… kyllä ne oppivat, niinkuin minäkin.
— Kyl-lä. Minusta tuleekin hevosmies.
Pekka käveli veräjälle ja Polle saatteli häntä.
Kun poika pujahti veräjän toiselle puolelle, laski Polle vielä päänsä hänen kainaloonsa.
— Tulehan taas aamulla.
— Tulen minä, ja ne taitavatkin sinulla ajaa tänä päivänä heiniä haasioille.
— Hyvä on, päästään heinäntekoon, hirnahti Polle iloisesti. — Tule sinä hakemaan minua.