— No nyt sinä tekosen teit, kun särit myllyni, sanoi Hukka. — Tiedäkin tulla juhlan jälestä korjaamaan.
— Pitää käydä, lupasi Nalle ja odotteli niin kauan kun Hukka leipoi ja sai lähtiessään kakun kainaloonsa.
— Illalla tavataan lammen rannalla, sanoi Nalle.
— Kyllä tullaan, lupasi Hukka.
Illansuussa löntysti Nalle metsässä huvikseen. Pitihän katsoa, miten metsän asukkaat juhlivat valkean yön juhlaa.
Olipa liikettä. Oravat kurahtelivat puissa ja jänöjusseja oli kerääntynyt kokonainen lauma ja siinäkös naurettiin ja räkätettiin. Mikko Repolainen oli kutsunut mökilleen sukulaisensa ja tuttavansa ja lähtenyt iltakävelylle heidän kanssaan. Käsikynkässä siinä sitten nämä Mikot ja Revottaret hyöräävät, kuin hyvätkin. Metsovaarit istuivat hongan oksalla laskevan auringon valossa lammen rannalla, ja keskustelivat. Teeriparvi piti iloa koivikossa, ahon laidassa.
Sieltäpä tuli jo Hukka Hujulainenkin ja yhdessä mentiin lammen rannalle kokkoa rakentamaan.
Nalle kiskoi kantoja, kuivia niin että pölisi, ja Hukka laittoi niistä kokon. Tuli kierteli kuusen latvoihin, kun se sytytettiin.
Rantamättäällä, kielojen tuoksussa, istuivat naapurukset ja hiljaa haastelivat kesäyön ihmeistä. Haavan lehdet liputtivat ja lammesta alkoi nousta sumu.
Sen mukana tulivat ututyttäret ja aloittivat juhannusyön tanssin. Unohtui Nallelta ja Hujulaiselta tarinat sitä katsellessa. Hiljainen tuulen henkäys soitteli metsän harppua ja hienot helmat häilähtelivät, hiukset huiskivat, Nallen sydän heltyi ja hän tavoitteli syliinsä jonkun läheltä liitävää hattaraa, mutta tämä väisti ilakoiden ja viimein Nalle nukkui, pää puuta vasten.