Marjatta: (Pelästyneenä.) Ja isä vaan tappoi. On tappanut jo monta.
Elina: Eihän tuosta mitään liene. Kukapa täällä korven keskellä muuten eläisi, jollei metsänanteilla.
Marjatta: Huono oli metsäonni isällä.
Elina: Siksipä olikin nyreissään.
Marjatta: Synkkänä kulkee isä kotona.
Elina: Vielä synkempänä metsässä. Pelkää vieraita erämiehiä liikkuvan laduillaan.
Marjatta: Minäkin pelkään tuota korpea. Se öisin niin oudosti kohisee.
Elina: Ei ole lapseni siellä mitään peljättävää. Koski siellä vaan öistä lauluaan laulaa.
Marjatta: (Hetken kuluttua.) Minkätähden isä niin ikävöi tänne korpeen?
Elina: Metsä häntä miellyttää. Ei ole isäsi milloinkaan ihmisten ilmoilla viihtynyt Mikä lienee painajainen hänessä.