Nevalainen: Ei mistään. Milloinka olet niiden nähnyt auttavan?
Elina: Auttavat salaisesti.
Nevalainen: (Kuohahtaa) Salaisesti!
Tuura: (Naurahtaa. On pukenut päälleen. Aikoo ulos.)
Nevalainen: Minne ai’ot?
Tuura: Pyydyksillä käväsen. Suorin heiniä hevoselle. (Menee.)
Elina: (Hetken kuluttua.) Etkö sinä kumminkin pelkää?
Nevalainen: (Jyrkästi.) En.
Elina: Mutta täytyyhän ihmisen kumminkin johonkin uskoa.
Nevalainen: Ei ole pelkoa.