Elina: Minä vaan pelkään.
Nevalainen: Mitä sitten?
Elina: Että meitä vielä joku onnettomuus kohtaa.
Nevalainen: Kun minä en sen ukkorähjän edessä pokkuroi.
Elina: (Painuu hervotonna istumaan.) Sinähän pilkkaat jo Jumalaa!
Nevalainen: Mitäs minulle aina sitä Jumalaasi tyrkytät.
Elina: (Hetken kuluttua.) Meillä on aina vastoinkäymistä.
Nevalainen: (Synkistyy.)
Elina: Muut näkyy hyvin edistyvän.
Nevalainen: (Ivallisesti.) Kumarra ukkoa jos sinulle antaisi! Minulle ei ole antanut.