Elina: Ei ne tiedot sinullekaan pahaa tekisi.
Nevalainen: Minä vihaan niitä tietoja, jotka tulevat ulkopuolelta kotipiiriäni.
Elina: Miksi.
Nevalainen: Siksi että ne tulevat sieltä, josta minut köyhtyneenä ja murtuneena miehenä häädettiin pois, jossa osoitettiin minua sormella ihmisjoukoissa, ja sanottiin: »tuossa on outo mies, hän tahtoo elää omilla voimillaan, erillään muista».
Elina: Synkkänä sinä kulet täälläkin, vaikka ei näy liioin ihmisiä.
Nevalainen: Minä aavistan, että minä en saa rauhaa täälläkään. Ne tulevat vielä kerran tännekin.
Elina: (Panee puita pesään.) Ikäväksi vaan minun aikani käy täällä joskus.
Nevalainen: Erehdyin kun sinut otin. Luulin korpikumppalin saavani, sainkin naisen markkinamelua rakastavan.
Elina: (Poistuu perään, katselee ulos.) Kukahan näinkin myöhällä ajanee.
(Pihasta kuuluu kulkusen helähdys. Nevalainen nousee
säikähtäneenä ylös.)