Nevalainen: Mistäpä sen tiedän. Jos tietäisinkin, jousellani lävistäisin. (Vilkaisee syrjäsilmällä Anteroa.)
Antero: Ethän minua epäile?
Nevalainen: Mitäpä minä sinusta.
Antero: (Hetken kuluttua.) Et ole kertonut kotiväestäsi. Miten jaksanevat?
Nevalainen: Siinähän nuo — torailevat.
Antero: (Naurahtaa.) Vaimosi taitaa olla välistä — ankara eukko.
Nevalainen: Ei ole liiaksi lempeä.
Antero: Mutta Marjatta?
Nevalainen: Ainoa kotini valo. Tähdentuike talviyössä.
Antero: (Salaperäisesti.) Mutta jos tuo tähti kerran sattuisi — sammumaan.