Tedor: Aaa! Niin… Meidän pitää mennä pian etsimään. (Ottaa vihkonsa, molemmat menevät.)
Esirippu.
TOINEN NÄYTÖS.
Sama näyttämö. Aamu. Aurinko paistaa mestarien naamoille, jotka ovat nukahtaneet pullo ja kukkavihko kainalossa.
Katri (tulee): Voi taivas näitä sulhasia! Ihan käy jo tämä sääliksi! Mutta näkyypä heillä olleen omat morsiamensa mukana. (Nostaa tyhjät pullot ukkojen kainalosta ja asettaa kummankin viereen pystyyn.) Mitenkäs minä heidät herättäisin. Ukkelit! Papuskat! Hei! Nouskaahan jo pois, kun pian saattavat olla morsiamet täällä. (Huutaa Tedorin korvaan.) Hei, papat!
Tedor (vääntäytyy halailemaan Malakiasta, joka haroo pullon kouraansa ja kääntää selkänsä Tedorille.)
Katri: Postimestari!
Tedor (nousee): Häh? Kuka se siellä…? Ei nyt ole postiaika. (Laskeutuu jälleen kyljelleen.)
Katri: Voi noita kehveliä. Mitä minä nyt teen. Tulkaa Kalle herättelemään. (Menee.)
Kalle (tulee): Hm… ovatpa ukkelit juhlineet kelpo tavalla. (Huutaa Malakiaksen korvaan.) Rinkilät palavat karrelle! Hei!