Kalle (on tullut vasemmalta edellisen repliikin aikana): Voi teitä vallattomia, kun teette pilkkaa vanhoista. Mutta sanokaahan, mikä keino noille ukon kantturoille keksitään naimaluvan saantiin.
Sylvi: Joko sinulla on niin kiire?
Katri. Minä tiedän. Me Sylvin kanssa pannaan ukkojen päät pyörälle vielä tänä yönä. Muutetaan pukua ja kun äijät ovat humutuulella, eivät meitä tunne ja sinä Kalle esittelet meidät joinakin vieraina neiteinä ja olenpa vissi, että äijän kekkulit hupsaantuvat ja sinä tiukat sitten luvat.
Kalle: Sopisikohan tuota niin ilveillä?
Sylvi: Mitäs pahaa tuossa olisi.
Katri. Ei pieni leikki pahaa tee, ja kun ajattelen, että sulhasjussini saa odotella lupaa matkustaakseen kultansa luokse eikä saa sitä, niin… (Puhisee.) ihan halkeaa harmista.
Kalle: No viitsiikö sinunkin isäsi vastustella?
Katri: No se on selvä, vaikka itse (matkien) ku—kuuluu me—menevän ta—tanssittamaan ko—koreita tyttöjä.
Kalle: No koettakaa siis. Parasta toimia heti. Muuttakaa vain vaatteita, minä tulen aivan heti. (Huomaa pullon ja lasit pöydällä ja samalla äijien tulevan. Tyhjentää sukkelana pullon, poistuen oikealle.)
Tedor (nytkäytellen fanssiaskelilla): Hm… jaa… hm’… jaa… Tii—tii tiilula lii…!