Sake: Saa kai sitä. Kukas se tuolla veräjällä…? Kaupan Hiljapa se näkyy olevan. No, oliko sulla säkkiä niille rukiille? (Menee Eijaan kanssa.)
Hilja (tulee Kallen kanssa): Onpa teillä soma tupa, (Jää katselemaan ikkunasta ulos.)
Kalle: Tänne kamarin puolelle…!
Hilja: Ollaan täällä tuvassa. (Huomaa kangaspuut.) Kas, tässä on kangaskin. Minäpä rupean kutomaan, tee sinä käämiä.
Kalle: Hörpätään kahvit ensin. Missä se äiti taas…?
Hilja: Jos minä laitan kupit. (Pesee, pyyhkii, järjestelee kuin kotonaan. Kalle ihastuneena katselee. Hilja huomaa katselun ja hymyilee.)
Kalle: Sinä olet…
Hilja: Mitä…?
Kalle: Yhtä ihmeellinen joka paikassa.
Hilja (kaataa kahvia kuppeihin): Höpsis! Nyt karaistaan kahvi pian ja sitten sinä poika käämimään. Osaatko sinä?