Kalle: Noo…
Hilja: Eipä tiedä… jospa ei kysytäkään. (Naurahtaa Kallelle.)
Kalle (totisena): Älähän ilveile… Leikin lähellä on aina tosi.
Sake (tulee naurahdellen).
Eveliina: Mitäs lystiä ukolla on?
Sake: Onpahan vain… (Tervehtii muhoillen Hiljaa.) Mitä kuuluu?
Hilja: Mitäs sitä.
Sake: Kuuluupa kuitenkin… sinulle, kauppanne hoitajalle.
Hilja: No?
Sake: Kuulut käyneen tarjoamassa viidenkymmenentuhannen suuruista vekseliä pankkiin kaupan puolesta, eikä oltu hyväksytty, (Nauraa makeasti.)