Hilja: Höpsis! Et siis varaisi minun pystyvän muuhun.
Kalle: Taas kun sinä…! Tiedänhän minä sen, mutta kun nyt ensin… Kai sinä tiedät, että meillä ollaan osuustoimintaihmisiä ja kaupan menestys etenkin… mutta ei nyt puhuta siitä.
Hilja: Kyllä siitäkin. Minä teen ainakin parhaani.
Kalle: Niin minäkin. Meidän pitää vapauttaa tämä seutu kokonaan Visuliineista.
Hilja (purskahtaa nauramaan): Visuliinin pappa lähti eilen illalla ulkomaille. Riika, Niko ja Räähkäs-Juuso olivat saattamassa.
Kalle: Kissanjalat! Jostain on mennyt taas etsimään pilaantunutta tavaraa. (Katselee ulos ikkunasta.) Katso, isä antoi Räähkä-Juusolle lähtimet. Se kyttäri on aina ihmisten vastuksina.
Hilja (nauraen): Sehän kuuluu olevan Visuliinin kauppamatkustaja. (Alkaa kutomaan.)
Eveliina (tulee, lyö hämmästyneenä kämmenensä yhteen): No sillä tavalla! Siitä se minijä taloon tulee!
Hilja (nousee tervehtimään): Kelpaisinko minä sitten…
Eveliina: Vielä tuota kysyy! Ei taida olla tällaisiin vain tulijata.