2:n tyttö: Ehkä siinä nyt ei sentään mitään ole. Sellainen kupilus, kuin Niko… No nyt se selvisi. Mennään viemään nuora pojille. (Menevät.)
Kalle (tulee katsellen ympärilleen): Komealta näyttää… vielä lisää muutamia köynnöksiä, lyhtyjä ja lippuja, niin… Mutta ihme, kun Hiljaa ei ala kuulua. Missä ihmeessä tyttöni viipyykään? Jos menisin häntä noutamaan? Pian hän kai kuitenkin tulee. Hm… huomenna on sitten meidän juhlamme ja samalla kylän heräämysjuhla. Melkein kaikki ovat vihdoinkin tulleet käsittämään osuustoiminnan siunauksen ja liittyneet kauppamme ympärille. Visuliini on saanut tainnuttavan iskun. Hoi, pojat! Pankaa kaksi pientä lipputankoa puhujakorokkeen molemmille puolille. Mutta missä Hilja-tyttöni viipyy? (Poistuu.)
Eriika (tulee kurkkien): Ei sitä pojan vatystä näy täälläkään. Kuuluu ukko tulevan kotiin ja pitäisihän sen klopin kai laivalle. Kun minä saan sen käsiini, niin pieksän. (Huomaa koristukset.) Hyh… on niillä nyt… Osuuskauppajuhla, muka… ei tuot ole ennen sellaisiakaan näissä kuultu. Pannaan ne juhlat pystyyn Visuliinissakin, kun ukko tulee. Taitaa ruveta muuten huonosti rotimaan Visuliinia, näyttää siltä. Pitäisi se poika saada narratuksi miehekseen, ettei tässä joutuisi lääpän jäljille. Pitää tästä lurppia laivalle. (Menee.)
Hilja (tulee hieman hengästyneenä): Onpa täällä toki jo kaikki kunnossa.
(Kylän tyttäriä tulee hälisten).
1:n tyttö: Voi, siinähän te toki olette ja kun minä niin pelkäsin.
2:n tyttö: Kuulimme jotain Räähkä-Juuson kujeista.
3:s tyttö: Että ne kehtaavatkin.
Hilja: Kunhan saan sen äijän käsiini, saa se kyllä kujeistaan. Mutta ei niistä nyt mitään. Joko kaikki on valmiina? Missä Kalle on?
1:n tyttö: Oli äsken tässä.