2:n tyttö: Tuolla hän tulee. Laitammeko vielä lisää lyhtyjä?
Hilja: Laittakaa vain, vaikka joka puun oksaan. Huomisiltasesta juhlasta pitää tulla kaunis. (Pyöräyttää tyttöjä ympäri.)
Tytöt: Me tiedämme jo! Mutta nyt hän tulee. Mennään tytöt! (Poistuvat hälisten.)
Kalle (kiepauttaa Hiljaa ympäri): Siinähän sinä olet! Ja minä kun odotin! Missä sinä viivyit!
Hilja: Sinä olit… ei, se on niin hassua, että olin narrina. (Naurahtaa.) Mutta kyllä minä sille annoin ja toiselle annan myös.
Kalle; Mitä nyt?
Hilja: No, sinä olit lyönyt Tiaiskorvessa jalkaasi kirveellä ja Räähkä-Juuso, huuhkaja, tuo hätäisesti sanaa, että sinä pyysit tulemaan. (Naurahtaa, puristaa kiukuissaan nyrkkiään.) Minä vätys uskoin ja juoksin, juoksin… Toinen haaskalintu, Niko, oli siellä väijymässä. No, hän sai kyllä pullean posken ja sinelmät silmäinsä alle. Se oli heiltä nyt viimeinen kiusa!
Kalle: Helvetti! Kun saan ne käsiini, niin…! Vanha sammakko kykkii tuolla laivalaiturilla. Odotas…!
Hilja (tarttuu Kallen takin liepeeseen): Älä pilaa käsiäsi tuollaisessa. (Nauraa vapautuneesti.) Mitäs olin niin höperö, että uskoin.
Kalle: Että tuo piti sattua pilaamaan meidän kaunista iltaamme!