Juhlavieraista on osa poistunut ja rengit piikoineen jääneet äänekästä iloa pitämään. Hiertiäinen kähnii ja katselee tyttöjä. Hihittää pömpän puhaltajille,- jotka täyttävät piha-aukeaman helvetillisellä melulla.
Jopa tanssitaan pihamaalla. Humalaisten ilo on tarttunut piikatypyköihin ja muutamiin juhliin jääneihin rempseihin talontyttäriin, ja helmat korvissa hypitään. Torviniekat ovat puhaltaneet loppuun henkensä ja pyllähtäneet heille vartavasten rakennetun lavan alle. Nurkan takaa ilmestyy kuin loihtimalla hanuriniekka, ja kohta korahtaa vetopelistä verenväkevä sävel. Viimeinenkin juhla-airut poistuu, uhaten tehdä kantelu asiasta Hörödiille ja nimismiehelle.
— Ryyppää se nimismies itsekin.
— Ja Höröläinenkin ryyppäisi, kun saisi.
— Ja pappi on joka päivä humalassa.
— Ja suntio juo kirkon viiniä sunnuntaina niin, ettei kolehtihaavi tahdo käsissä pysyä.
Se on hummaavan joukon syytöstulva, mutta tosi alusta loppuun.
* * * * *
Raittiusseuran iloinen juhla jatkuu kesäyön hämärässä, mutta Rämekorven laiskiaiset ovat lähteneet paluumatkalle ja korpi kaikuu hohotuksesta ja hihityksestä. Välillä olevien mökkien porstuain ovet lyödään auki ja maitopöksissä kiskotaan sintua isolla kauhalla alkavan kohmelon kostukkeeksi.
Metsätiellä tulee kuitenkin ihme vastaan.