Antti käy ottamassa putelista vähän ja istuu sitten vielä kuivailemaan loppua tervaa kintuistaan.
Joosehviina ja Justiina pyllyilivät paitasillaan pihamaalla, isot vonkaleet, näyttelemässä näyteltäviään. Peaata härnäsi kukkoa, ja nuorin urospuolisista kiskoi kissaa hännästä.
Jo tämä… kun ei edes aamiaista laittamaan, tuskailee Antti. Hänen luontonsa taas lotkotti kuin sammakko lätäkössä eikä noussut, vaikka jo oli käynyt pariin kertaan maistamassa.
Sekin haaste sinne käräjiin. Siinä oli miettimistä. Aatamit ja
Hiertiäiset sinne herrojen eteen… hii… taitaa tulla kova paikka.
Asari lekertää pihaan ja istahtaa portaille. Puhutaan ilmoista ja muista, isoista kaloista ja luonnon ihmeistä.
— Onko sulla yhtään viinaa? kysyy Asari.
— No, peukalonpiäkön verran.
Lähtään kaapille, ja jopa kohta nousee Antinkin luonto.
— Makaavat meillä vielä yöuniaan, sittiäiset. Ei keittämään kaloja, vaikka ongin aamiaiseksi…
Antti on tosiaankin pistäytynyt aamuvarhaisella onkimassa muutamia särkiä ja vihtaraksissa tuonut ne porstuaan. Kissa on peukaloinut Antin saaliit, ja jopa kiivastuu mies: