—… Ja rovastilla ja suntiolla?
— Älä viisastele! karjasee Hörödii. — Vai porsimaan sinä tässä…
— Ka, kun ei usko, vaikka lie tullut porsaan hakuun.
Hiertiäinen hihittää ja nauttii olostaan. Kävelee siitä penkin ääreen ja on seinästä kenkäneulaa etsivinään, mutta tuhnuaa niin vietävästä siinä Hörödiin nenän alla.
— Siellä se Tiina pahnassa… kun kuulut akkojakin niihin asioihisi…
— … kele… kaasunaamari pitäisi olla tähän pesään tullessa, sanoo Hörödii ja yskii. — Elävä raato, miten hajuaa!
Pois täytyy lähteä Bennu Hörödiin, mutta lähtiessään muistuttaa käräjistä.
— Tässä käräjiin, oikeuksiloihin, heinäaikana… heh… parempiinkaan, jurisee Asari.
* * * * *
Aatami huomaa ikkunastaan Hörödiin ja ottaa suurimman nahkakantisen virsikirjansa.