Kenkkulan Aatamikin on lähtöpuuhissa ja miettii, lähteäkö vai ei.
Vetää kirkkokääsit ulos liiteristä ja kävelee, toljastelee, siinä pihamaalla. Piiat ovat lypsyllä ja muu väki ryystää aamukahviaan pirtissä.
Sakko, viinasakko hänelle, Aatamille!
Ryyppäämisestä, maistamisesta, repijäisen hoitamisesta.
Ei ikinä!
Aatami menee kamariinsa ja etsii raamatusta esille Daavidin psalmit, nepä, joissa puhutaan vainoojista.
»He kokoovat joukkonsa vanhurskaan sielua vastaan ja tuomitsevat viattoman veren kadotukseen.»
Siinä on syötingille ja muille.
»Sinun kieles ajattelee vahinkoa ja leikkaa kuin terävä partaveitsi.»
Siinä on Hörödiille. Ja lisää löytyy, jos tarvitaan.