— Niin justiin, vahvistaa Asari. — Kun minua tässä kemmersi, niin nämäkin muka… Tiina Lovisa antaa teille roppeja.
Aamiaisen jälkeen painostaa koko Rämekorven väkeä. Jooseppikaan ei viitsi reuhkasta, ja silloin ei muutkaan, toisissa taloissakaan.
Kun on talojen niityt siinä lähekkäin, tulevat Kenkkulan väetkin Hameniemen ladolle, ja Joosepilla on puteli mukanaan ja antaa sen kiertää.
Jooseppi on saanut virolaista pirtua ja sotkenut sitä Turakan viinan sekaan ja virnistelee nyt miehille, kun ähkävät sen väkevyyttä.
— Tuota… piimää… sen sekaan, tätä pirua, mitä lieneekään, keksii
Asari Hiertiäinen, viisain joukosta.
— Tosiaankin… piimää, jumalanviljan kanssa!
— Antakaahan, tytöt, se leili!
Sitten ryystetään.
Ihmetellään, miten saattaa joskus ilma painostaa. Ihan turvalleen vetää nurmeen.
— Ukkosta ilmassa, kaasua, todistaa Hiertiäinen ja vetäytyy latoon, tuoksuville heinille.