Piiatkin retkahtavat ojanreunalle ja alkavat, hirtehiset, hieroa mahaansa.
— Ottaa niin tiukalle, ettei pysy harava käsissä.
— Taitaa olla kulkutautia, hihii, tämä vaiva. Hiertiäistä naurattaa. Häikköläiset, miten ovat viisaita… häneltä oppineet… laiskottelemaan.
— Ei käy… heinänteko, sanoo, kun ei muutakaan osaa.
— No ei… tämä mahatauti… viinaa se tahtoo, sanoo renki.
— Vai viinaa, naurahtaa Asari. — Keppiä… ei se muuta… sinun tautisi.
— Ja meille? virnottavat piiat.
— Puuöljyä, eli amiaakkia… suoliin… heh… näille lätkäkkeille… viitsitä haravoida.
Käkkä-Antti on tullut omalta puoleltaan parhaiksi siihen tautikeskusteluun. Lupsuttaa silmäkolojaan ja räkättää. Arvaa naapurien sairastavan samaa tautia kuin hänenkin väkensä.
— Tervankusta… iii… ei se muuta… tahi elävä sammakko… rengin housuihin. Laiskottelevat!