— No sinnepä nyt sitä ainetta maistamaan, suhahti Asari. — Minä tuon sinullekin sieltä putelin, mutta älä vain nyt virka mitään kenellekään, kun se laki piru kuuluu olevan niin ankara, että tuosta noin, — ja Asari veti sormellaan toisen käden sormien yli, — jos vain tietämään tulevat.
Tiina Loviisa hämmästyi.
— Elä… että ihanko sormet poikki tuikataan?
— No niin.
— Voi helekkuna. Piä sitten sinäkin suusi kiinni.
— No ihan hissuksiin. Ei saa antaa edes henkensäkään haista.
Tiina Loviisa oli touhuissaan. Hänenkin suussaan maistui korpiviina mukavalta, varsinkin kun sattui vatsanpuru olemaan.
— No ettäkö ihan hengen haisemisestakin sakottavat? kysyi.
— Semmoinen on laki. Suutari Kenosenkin henki oli haissut vähän väkevälle, niin ei muuta kuin viisi vuotta kakolaa…
— Saattaisihan henki haista vaikka mille… ihan vaikka huusinaluselle, sanoi Tiina Loviisa. — Mikä se semmoinen laki!