Sattuisiko tuota olemaan poikien kaapissa?
Aatami nytkyttelee verkalleen poikien kamariin ja aukaisee kaapin, kun sattuu kerran avainkin semmoinen olemaan.
Heh, heh, niitä poikia, kun ovat sinne pistäneet ihan täyden pullon. Ja se on pistetty sinne ihan äskettäin, koskapa on vielä päältäkin märkä.
Mitä ihmettä? Vastatehtyä!
Aatami maistelee ja haistelee ja muhoilee. Tämä onkin tavallista parempaa ainetta, eikö liene Turakan tekemää. Eipä sitä muut sellaista…
Aatami on kahden vaiheilla, jättääkö pullon poikien kaappiin vai ottaisiko sen mukaansa.
Syntiä siitä tosin ei tulisi. Saisihan sen maksaa toisella kertaa pojille. Ja mitäpä ne terveet miehet sillä… Nautitaan vain huvin vuoksi. Se juomishimo näet ajaa näitäkin hänen poikiaan, vaikka isä ei milloinkaan vielä himon vuoksi ole putelia kallistanut. Heikko terveys on sitä teetättänyt ihan poikasesta lähtien. Kerran nuorna miesnä ollessa sai renkilöiltä, kun mahaa puri, ja kun huomasi sen terveelliseksi itselleen, on aina sitä pitänyt, mutta ei milloinkaan vielä juonut. Ei ainakaan niin, että juomiseksi olisi toinen pystynyt sanomaan. Jos on ryypännyt, niin se on ihan toinen asia. Ryypätäänhän sitä muutakin rohtoa, eikä sitä kiellä raamattukaan lääkkeenä käyttämästä.
Ovi käy jossain, ja Aatu sujauttaa pullon taskuunsa ja lähtee poikien kamarista.
Repijäinen on taas tipotiessään, eikä sydänalakaan kaiva enää paljoa.
Kun ottaa sikarin kaapista ja istuu siinä ikkunapöydän ääressä, on mukava miettiä niitä syntiasioita.