— Piru, jos minä nyt jo suutun, sanoo poliisi. — Tämä muka vallesmanni, ostaa viinaa ja juo.
— Ihminenhän se on vallesmannikin, ja tuntee sen suu yhtä hyvin viinan kuin muittenkin. Noo, nosta nyt. Saat ryypyn viinaa.
— Enkä nosta. Jätän tuohon maantielle tuommoisen nimismiehen.
— No haista sitten se ja mene hiiteen.
Vallesmanni ottaa kärryt ja kääntää käsissään ne ja nousee istuimille.
— Nyt saat kävellä, Korodii, ja minä ajan, ja jos sinä suutasi avaat tästä kontista ja muusta, niin minä ni-nitistän sinut. No, nousehan ja aja, minä vähän laulan.
"Siell' Suomenlaaahden rannallaa,
juur viiherjääällä nurmellaaa".
Routainen maantie upotti, ja nimismiehen ruhoa heitti kärryissä.
Vähitellen tuli virkamies merikipeäksi ja röhjäsi pahasti Hörödiin.
— Nyt minä, piru soikoon, kantelen kuvernyörille, suuttui jo poliisi.
— Tee sinä se, niin minä revin tukan päästäsi.