— On minulla kaikki työkalut. Lepäilehän nyt ensin.
— Onpa tässä tullut lepäiltyä jo monet vuodet. Näkyy nuo pellon ojat olevan samanlaisia kuin ennen Harvalassakin.
Pentti tuntee tarvetta puhua ojista, maasta, ja kaikesta siihen kuuluvasta.
— Niinhän ne… en ole tässä vielä kerinnyt.
— Kyllä minä ne laitan.
Pentissä on tapahtunut suuri muutos, ajattelee Johanna. Nyt pitäisi olla Harvala hänen käsissään. Nykyinen omistaja ei sitä kuulunut aikovankaan pitää kauan. Tila on syrjäinen, eikä se kannata, kun sitä on huonosti hoidettu vuosikymmenien ajat. Olisi nyt Pentillä varoja, niin saisi kotinsa takaisin.
* * * * *
Pentti luo auki vanhaa ojaa, kun näkee Gaabriel-sedän tulevan luokseen. Mitä hänellä nyt mahtaa olla sanomista. Purkautuneeko sieltä taas syytöksiä ja sitä sedän tavallista viisautta. No, olihan Gaabriel-setä kuitenkin päätelmineen useimmassa tapauksessa oikeassa.
— No, sinä olet palannut. Ja lapio sinulla on myöskin kädessä. Se on hyvä merkki.
Gaabriel-setä ojensi tukevan kätensä Pentille, istui sitten ojan reunalle ja muhoili hyvin suopeasti, joka ei ollut Gaabrielille tavallista.