Raskain askelin käy Jaakko pirttiin ja heittää konttinsa eukolleen, joka on jo odotellut kalassakävijää ja illallisenkin jo valmiiksi pirtin pöydälle tuonut.
— Eipä ole sinusta enää erämieheksi, sanoo tämä silmättyään tyhjää konttia.
— Ei näillä mailla eikä vesillä. Pois korjasin pyydykseni, enkä niitä enää laske.
— Parasta onkin, kun kaskia kaadat.
— En kaada kaskia näillä mailla.
— Miks’et?
— Siksi, että muutamme tästä muille maille.
— Pöh, ja tähän kontusi jättäisit.
— Kyllä tällaisia kontuja aina saa.
— Käyhän saunaan, äläkä turhia siinä…