— Eipähän heistä muuten rauhaan pääse. Mutta mistä sinä tulit? Tulitko Riittaa hakemaan? Parhaiksipa tulit, kohta hänelle olisi tuho tullut, puheli Ylötär.
— Sitä varten tulin. Toimittanettehan hänet tänne pihalle sopivaan aikaan.
— Tuon toki mielelläni. Oikein säälikseni kävi, kun näin miten häntä raastoivat. Mutta miten hänet kuletat, etteivät huovit saa tietää sinun saalistaan vievän?
— Kyllä minä keinot keksin. Pitäkää vaan huolta, etteivät huovit heti pääse meitä takaa-ajamaan.
— Tuon hänet nyt heti sinulle, kohta en enää häntä saakaan.
Riemastuneena potkaisi Maunu kujaan, jonne huovit olivat jättäneet hevosensa, valikoi niistä parhaan ja talutti sen hiljaa metsätien varteen. Huovit reuhasivat pirtissä oluttynnyrin ympärillä, eivätkä osanneet mitään epäillä. Saatuaan hevosensa sopivaan paikkaan hiipi Maunu pihalle, jonne Ylötär oli jo Riitan tuonut. Iloisena tyttö kapsahti pelastajansa kaulaan ja Maunu riensi pois kantamuksineen.
— Mistä ne saivat sinut siepatuksi mukaansa, kysyi Maunu tytöltä heidän päästyään salotielle.
— Navetasta olin tupaan tulossa, kun luulin jo huovien menneen, mutta yksi oli vielä jälellä, ja se heitti minut hevosensa selkään, enkä ääntä saanut päästetyksi.
— Tuho sinulle olisi tullut, jos en ehtinyt ajoissa pelastamaan.
* * * * *