— No on aina vähin sitäkin.
— Kyllä sitten tullaan.
Nainen meni ja vilkutteli vielä silmää pojalle. Oli saanut taas uuden pyydystetyksi.
VIII.
Tornikello löi puoli kahdeksan, kun Lassi astui sisään kahvilaan. Siellä oli kirjavaa väkeä. Sotilaita ja työmiehiä. Keski-ikäinen, levottomasti pälyilevä nainen seisoi pöydän takana.
Miehet istuivat pöytien ääressä vilkkaasti keskustellen. Jokaista sisään tulijaa tarkasteltiin uteliaasti ja jos tämä ei näyttänyt epäilyttävältä, jatkui keskeytynyt keskustelu.
Lassi meni rohkeasti tarjoilupöydän luo ja lähensi suutaan naisen korvaan, samalla nauruntapaista tavoitellen.
— Pitäisi saada »punaista kahvia».
Nainen katseli häntä tarkastellen. Lieneekö epäillyt.
— No mitä p—lettä! Onko täällä asiamies?