Eräänä myrskyisenä talvipäivänä vähää ennen joulua purjehti Maunu laivallaan pitkin Bergenin vuonoja. Lyngholmenin karien lähellä joutui laiva vaaraan. Hyökyaaltojen pauhu saavutti hänet, ja hän näki läheisen rannan. Koska hän oli syntynyt kerjäläiseksi, valtasi hänet vanha halu mieluummin kerjätä elämän viimeisistä rippeistä kuin rohkeasti tarttua peräsimeen. Hän heittäytyi veteen, uidakseen maalle, ja kuohut löivät hänen ylitsensä. Kun hänen palvelijansa, jotka myöskin hyppäsivät laivasta, vetivät hänet hiekalle, hengitti hän vielä, mutta pian kuoli, pää palvelijain polvilla, Ruotsin viimeinen Folkunga-kuningas.
Norjan tuntureilla ja laaksoissa muisteltiin häntä kaivaten.
Häntä kutsuttiin Pyhäksi ja Hyväksi, koska hän oli saanut kärsiä niin paljon ja koska hän oli kuitenkin aina säilyttänyt lempeän mielensä. Kauvan kulki taru, ettei hän olisikaan kuollut, vaan että hän eläisi munkkina jossakin venäläisessä luostarissa. Missä hänen hautansa on, siitä ei ole kenelläkään tietoa.
XXII.
VISBY.
Pengermittäin kohosi merestä Visby, Pohjolan ylpein, kaunein kaupunki. Myöskin meren pohja sataman ulkopuolella laskeutui levein pengermin, niin että vesi auringon paistaessa sen kalvoon oli ensin vaaleahtavaa, mutta syvemmillä paikoin smaragdinvihreää. Ja syvimmällä kohdalla keinuivat aallot kirkkaan sinisinä. Päätytalot ja lukemattomat kirkot kilpailivat keskenään korkeudesta, ja koko tämän rikkaan hansa-kaupungin ympäritse kiipeili muuri torneineen kolmasosa peninkulman pituisena. Pyhän Niklaksen kirkon korkeaan torniin oli värikivistä laitettu koristus, joka välkkyi kauvas merelle kuin rykelmä lyhtyjä.
Pietari Snuggissa, joka juuri hyppäsi maihin rantaan kiinnitetystä purresta, ei ollut juuri paljoa katsottavaa. Hän oli vain köyhä kutojankisälli, joka oli ollut maailmalla vaeltamassa ammattitietojensa lisäämiseksi. Otsatukka valui alas silmille, ja kasvultaan oli hän vähäinen ja hintelä. Mutta onnelliselta hän näytti. "Uneksinko, vai olenko valveilla?" änkytti hän ja hinasi matkalaukkua hartioilleen.
"Kyllä sinä nyt tosiaankin olet kotona jälleen", vastasi hänen entinen mestarinsa, joka odotti häntä avoimin sylin. Hän kuljetti nuorukaista ohi gottlantilaisten puuastioiden, turkisten ja hiekkakivilohkareiden, joita paraillaan toimitettiin laivoihin. Väkevä tuoksu levisi mauste- ja suitsutuslaatikoista, jotka olivat tulleet Levantista asti, ja pari kolme kauppiasta purki varovasti kääreistä koralleja, kultalankaa, samettia ja norsunluuta.
Torilla oli vaatimattomampia tavaroita tarjolla. Siellä myytiin palttinaa ja yksinkertaisia kenkiä, naudanlihaa ja humalaa. Pietari Snugg oli aivan pyörällä päästään, kun hän vihdoin avatusta myymäläluukusta kurkisti mestarin pieneen taloon, missä kisällit parhaillaan tarkastelivat erilaisiksi värjättyjä lankavyyhtejä ja keriä.
Vaikka mestari Siimeon yhä asui sen matalan katon alla, jonka suojassa hän oli alkanut ansaita leipäänsä kutojana, oli hän nyt luotettava kauppias, jolla oli oma myymälä ja jota mainittiin Visbyn ylpeydeksi ja kunniaksi.