(Tri Santeri Ingmanin [Ivalon] suomentamat:)
Kun kellot soivat.
Kustaa Celsing.
Tuhma ruotsalaistyttö.
Bender.
Hänen ylhäisyytensä.
Paperi-kenraali.
Luutnantti Pinello apteekissa.
Tobolskin vangit.
Jalopeuran häkissä.
Kuninkaanratsastus.
Ruotsin saaristossa.
Marstrandin kirkossa.
Katrinuska, eukkoseni…
Pimeässä joulukirkossa.
Fredrikshall.
Kuinka Görtz vangittiin.
Sankarin hautasaatto.
Laiva.
Vihreä käytävä.
Linnan ylisiltä, missä palomestari möi viinaa ja olutta, oli pitkä kapeaharteinen ostaja potkaistu portaille ja tyhjä tinatuoppi heitetty hänen jälkeensä, niin että se kieri hänen jaloissaan. Hänen ohuet säärisukkansa olivat parsitut ja likaiset. Kaulaliinan oli hän solminut aina suuhun ja ajamattomille poskille saakka ja hän piti kädet alati lievetaskussa.
— Ajakaa ulos hullu Ekerot! — sanoi palomestari. — Hän on röyheltänyt tupakinpuruja olueen ja pistänyt maalari-Pekkaa parsinneulalla ja on täynnä ilkeyttä läpikotaisin. Pankaa sitten kokoon pöytä! Linnan portit on käsketty sulkea, sillä nyt on kuninkaallinen majesteetti pian henkilähdössä.
Yksi vahtimestareista oli Kaarle XI:n vanha uskollinen palvelija Haakoni. Hänellä oli rauhalliset kasvot, mutta hän kulki niin länkisäärenä kankeissa vaatteissaan kuin olisi vasta juuri noussut hevosen selästä. Hän otti tuopin maasta ja pisti sen ystävällisesti Ekerotin kainaloon.
— Minä saatan konstaapelia, — sanoi hän, — eli luutnanttia elikkä mitenkä sitä saapi sanoa.
— Lassi Ekerot on kapteeni armollisen majesteetin sotalaivastossa, — vastasi Ekerot. — Ja matkoja tehnyt ja kieliä oppinut myöskin. Täällä linnan vinnillä ei nähdä eroitusta ihmisissä. Minä teen tästä ilmoituksen ja valitan, varmasti valitan. Enkö minä ole teille sanonut, että tulta pian sataa taivaasta ja joka hirsi tässä rakennuksessa on oleva ilmi liekissä? Petolliset neuvonantajat, väärät tuomiot, kirous ja vaikerrus on nykyään jokapäiväistä leipää ja Herran viha lepää raskaasti maan ylitse.
— Ei luutnantin… elikkä… kapteenin tarvitse levittää pahempia maineita kuin ne onnettomuudet, jotka Jumala jo on antanut meille kantaa. Ylt'ympäri malmeilla on tulipalo kulkenut, ja kymmenen vuotta on ollut kato ja nälänhätä. Tynnyri rukiita maksaa jo kaksitoista riikintaaleria hopeaa. Pian loppuu rehu kuninkaallisen huoneenkin tallista ja tilatut viljalaivat ovat jäätyneet kiini saaristoon.
Ekerot kulki hänen rinnallaan alas portaita ja katseli ympärilleen kiinnittämättä pienten levottomain silmäinsä katsetta mihinkään määrättyyn kohtaan. Väliin hän pysähtyi ja nyökäytti päätään ja hymisi itsekseen.