Vihdoin huomasivat ne, jotka häntä hoitivat, ettei hän enää voinut sietää kivilattian kylmyyttä, ja he tekivät hänelle vuoteen samalle pöydälle, jonka ääressä hän ennen oli istunut kumarassa haikaransulkineen ja papereineen. Vaikka posket olivat kuopalla, tuntui heistä kuin ei hän koskaan olisi ollut kauniimpi.
"Kristus puhuu minulle", hän sanoi "ja näin kuuluvat hänen sanansa: Minä olen menetellyt sinun suhteesi kuin ylkä, joka kätkeytyy hetkeksi morsiameltaan, että hänen ikävänsä paisuisi palavammaksi. Muutaman ajan olen salassa ollut, ja se on ollut koetusaikasi, mutta nyt on lupaukseni täytännön hetki, ja viidentenä päivänä tästä lukien aamulla pitää sinun odottaa minua. Minun alttarini edessä sinut puetaan morsiamekseni ja vihitään Vadstenan nunnaksi ja äidiksi, mutta tiedä, että ruumiisi sinä jätät tänne Roomaan, kunnes se tulee siihen paikkaan, joka sille valmistetaan. Sano rippi-isillesi, että he kertovat kaikki sanani, jotka mieleesi johdatin, veljille. Heihin minä sytytän henkeni tulen, ja kun hyväksi näen, ilmestyy ihmisiä, jotka auvon ja onnen valtaamina vastaanottavat taivaalliset ilmestykset."
Kuin soturi voittokentällä pystytti maisteri Pietari alttarinsa Birgitan huoneeseen. Nuoremmat kappalaiset jäivät oven ulkopuolelle sen vartijoiksi. Pietari Räätäli varustautui taas pullolla ja laukulla, ollakseen valmiina lähtemään sanansaattajana Alvastraan, ja kaikkien kasvoja kirkasti hiljainen ilo kuin häätalossa.
Viidennen päivän aamulla, kun piti veisata messu, saapuivat Kaarina ja Birger, tuoden vahakynttilän, ja panivat sen kuolevan käsiin. Se loisti hänen kasvoilleen, jotka olivat valkeat kuin palttina hunnun alla, ja hän sanoi heille:
"Mitään, mitään inhimillistä en ole enemmin rakastanut kuin miestäni ja lapsiani, enkä kenellekään tuottanut runsaammin surua… ja itse en saata enää surra. Ne eivät huuda enää jälkeeni haudoista uhatakseen ja välittääkseen, vaan vetääkseen ristit yli velkakirjan ja kiittääkseen minua. Eivätkö ne hartaassa hyvyydessään ansaitse tuhatkertaisesti suurempaa kunniaa kuin minä? Kaikkiin kysymyksiini sinä olet vastannut, ikuinen tuomari, mutta niin usein kun olen sopertanut sitä kysymystä, on pimeä tullut ympärilleni, enkä minä ole enää kuullut puhettasi. Kerjäläisen kaksi tyhjää kättä on kaikki mitä saatan sinulle ojentaa. Siis on sinun tarkotuksesi, että nekin, jotka palavimmin ikävöivät palvella rakkauttasi ja vanhurskauttasi, tekevät pahaa niinkuin pahat, ja katkera itku seuraa heitä yli maan."
Hän katsoi jäykästi liekkiin silmää räväyttämättä, ja ympärillä seisovat ymmärsivät, ettei hän enää kyennyt näkemään kynttilää, mutta samassa valahti vahapisara hänen kaulalleen, ja silloin kirkasti onni hänen kasvonsa kokonaan.
Ja aamumessua nyt veisattaessa nukkui hän iäksi, tuo pelätty ja ankara, suloinen ja hurskas.