Kun asukkaat kuulivat minun vielä olevan hengissä, tulivat he hyvin iloisiksi, eivätkä kaikille ystävilleni antamani lahjat tehneet heitä surullisemmiksi.
Olisin hyvin mielelläni lähtenyt vierailemaan Kareman luo, mutta hän oli kuulemma jo kuollut. Kylää hallitsi nyt hänen poikansa, jolle lähetin lahjaksi pyssyjä, kankaita, helmiä ja ruutia, kiitokseksi hänen isänsä minulle osoittamasta ystävällisyydestä.
Tomilla oli varastossa paljon norsunluuta, kumia ja muita tavaroita, ja ennen lähtöämme Ogawaista olivat ruumamme täydet ja me voimme purjehtia suoraan Englantiin, jonne saavuimmekin melko nopeasti. Isäni tervehti minua kuin kuolleista noussutta.
Aina siitä alkaen olen ollut merillä ja olen nyt Petrelin kapteeni. Isäni varat riittivät nimittäin erään suuren parkin, Ocean Queenin, ostoon, ja sen päälliköksi määrättiin tietysti veljeni Ville. Aikani kuluksi olen nyt, ollessamme ankkurissa täällä Whydahissa, kirjoittanut nämä muistelmani Afrikasta.
Ellen noilla matkoillani muuta oppinutkaan, niin opin ainakin säälimään orjain kovaa kohtaloa. Toivon, että tuo sisämaasta peräisin oleva orjakauppa pian kokonaan lakkaa ja että Livingstonen ja hänen työnsä jatkajain ponnistukset avaavat pian Afrikan äärettömät alueet kristinuskolle ja sivistykselle.