Villen selaillessa kirjasten sivuja katsoin hänen olkansa yli ja totesin näiden muistiinpanojen olevan Pentlean tekemiä. Hän oli merkinnyt, mihin meidän laivaamme voitaisiin käyttää, huomauttaen muun muassa, että siihen voidaan helposti sijoittaa kaksisataaviisikymmentä orjaa.
"Mitä? Oliko hänen tarkoituksensa saada se haltuunsa?"
"Kukapa sen tietää", sanoi Sam Peters. "Mutta varoitettu on jo valmiiksi asestettu, eivätkä luullakseni hänenlaisensa espanjalaisroistot kykene anastamaankaan bristolilaisten miesten miehittämää bristolilaisprikiä."
"Teidän on kumminkin pidettävä suunne kiinni tästä asiasta, ja jos minä saan kuulla, että te, Warspite, olette puhunut tästä, lähetän teidät työskentelemään neekerien loukkoon", sanoi veljeni.
Juuri kun hän sai sen sanotuksi, huusi tähystäjä kapteenin tulevan, ja me olimme hyvin iloiset ajatellessamme, että hän pian saapuisi luoksemme ja voisi itse päättää, mihin toimenpiteisiin olisi ryhdyttävä.
V.
MAISSA KÄYNTI.
Niin pian kuin isäni oli tullut laivaan sanoi hän: "Mitä tämä tällainen merkitsee? Mihin Pentlea läksi ja mitä tämä sinun kirjeesi oikein tarkoittaa?"
Kerroimme hänelle heti, miten Simon Pentlea oli lähtenyt ja missä kunnossa kajuutta oli ollut meidän murtauduttua sinne. Tarkastettuaan paikat sanoi hän, että olisi voinut käydä paljon huonommastikin, sillä lukuunottamatta noita Camachon antamia rahoja ja noin viittäkymmentä puntaa, jotka perämies oli varastanut, ei hän ollut löytänyt paikkaa, jossa isäni säilytti muita rahojaan, korallejaan ja viidensadan punnan arvoista helmivarastoaan. Laskettuaan yhteen kaiken varastetun tavaran arvon lukuunottaen rahatkin nousi hänen kärsimänsä vahinko noin kahteensataan puntaan. Mutta kronometerin ja ilmapuntarin särkeminen oli hänen mielestään paljon vakavampi asia, eikä hän ymmärtänyt, miten hän saisi ne uusituiksi. Koska yö alkoi jo pimetä, emme voineet päästä päällikön puheille ennen aamua, ja senvuoksi oli hyvin luultavaa, että Pentlea pudistaisi tomun jaloistaan ennen sitä. Emme nimittäin voineet toivoakaan saavamme minkäänlaista apua hänen ystäviltään, jotka olivat itsekin orjakauppiaita.
Emme siis voineet muuta tehdä kuin järjestää kajuutan ja odottaa aamua. Isäni aikoi silloin jälleen lähteä maihin ja ottaa minut mukaansa kirjoittamaan muistiin kaikki hänen myymänsä tavarat ja ne, joihin hän ne suostui vaihtamaan.