Jos tyttö sammuttaa soihdun, merkitsee se myöntymystä; jos hän verhoutuu huntuunsa, sammuttamatta sitä, on vastaus kielteinen.
Hiipiessään siellä puiden siimeksessä, lauloi hän puoliääneen itsekseen näin:
— Minä riennän ennen päivää vuoren huipulle etsimään arkaa
kyyhkyläistäni metsän tammien seasta.
Olen kiinnittänyt hänen kaulaansa simpukkakuoriketjun, jossa kolme punaista puhuvat rakkaudestani, kolme sinipunaista levottomuudestani ja kolme sinistä toiveistani.
Milan silmät ovat kuin kärpän ja kiharat kuin riisivainiot, hänen suunsa kuin ruusunpunainen helmillä koristettu simpukka, hänen rintansa kuin kaksi saman emon samana päivänä synnyttämää karitsaista.
Oi, jospa Mila sammuttaisi soihdun!
Oi, jospa hänen suunsa hengittäisi siihen kaihon huoahduksen!
Minä teen hänet onnelliseksi, ja minä poltan rauhan piippua
poikani kehdon ääressä.
Oi, ehdittävä on minun ennen päivää vuoren huipulle, etsiäkseni
aran kyyhkyläiseni metsän tammien seasta.
Niin lauloi nuorukainen, ja hänen laulunsa lisäsi sieluni tuskia ja saattoi Atalan kalpenemaan. Meidän yhdistyneet kätemme vapisivat. Mutta pian kiintyi huomiomme toiselle taholle ja paljoa vaarallisempaan seikkaan.