Cosetten äiti jatkoi:
"Katsokaas, enhän voi oikein viedä tyttöäni sinne kotipuoleenkaan. Työssä on siitä vain haittaa. Kun on lapsi, niin ei saa mistään paikkaakaan. Ne ovat niin naurettavia siellä päin. Hyvä Jumala varmaankin johdatti minut tänne Teidän majatalonne edustalle. Kun näin Teidän sievät ja puhtaat ja iloiset palleroisenne, sykähti sydämeni. Ajattelin: niillä on hyvä äiti. Ja niistä tulisi vallan kuin kolme sisarta. Ja minä palaisin pian. Ettekö todellakin tahtoisi ottaa lastani huostaanne?"
"Sietääpä miettiä", sanoi rouva Thénardier.
"Minä maksan kuusi frangia kuussa".
Silloin kajahti miehen ääni kapakan perältä:
"Ei vähempään kuin seitsemään frangiin. Ja kuuden kuukauden maksu etukäteen".
"Kuusi kertaa seitsemän on neljäkymmentä kaksi", sanoi rouva
Thénardier.
"Minä maksan ne", sanoi äiti.
"Ja sitä paitsi viisitoista frangia alkukustannuksiin", lisäsi miehen ääni.
"Yhteensä viisikymmentä seitsemän frangia", selitti rouva Thénardier.
Ja numeroittensa keskeltä hyräili hän yhä: