"Se on sanottu".
"Vaadin kolmekymmentä frangia päivältä. Lepuutuspäivät siihen luettuina. Ei äyriäkään vähemmän, ja sitä paitsi tulee elukan ruoka myös herra pormestarin laskuun".
Herra Madeleine otti kukkarostaan kolme napoleonia ja laski ne pöydälle.
"Siinä kahden päivän maksu etukäteen".
"Neljänneksi, moista matkaa varten olisivat tavalliset kärryt liian painavat ja rasittaisivat liiaksi hevosta. Herra pormestarin täytyy suostua matkustamaan niillä keveillä pikku-rattailla, jotka minulla on".
"Suostun".
"Ne ovat kevyet, mutta avonaiset".
"Yhdentekevä minulle".
"Onko herra pormestari ajatellut, että nyt on kolea syksy, melkein talvi?…"
Herra Madeleine ei vastannut. Flanderilainen jatkoi: