Mutta hämmennys hälveni, yhä jatkuva kumina sai hänet täydellisesti valveilleen, ja hän huomasi tarkemmin katsoessaan nuo kaksi tähteä ajoneuvojen lyhdyiksi. Niiden valossa saattoi hän erottaa ajoneuvojen muodonkin. Ne olivat pienet keveät rattaat, joita veti soma valkea hevonen. Kumina, jonka hän oli kuullut, oli johtunut hevosen kavioiden kopseesta katukivitystä vastaan.
"Mitähän nuo rattaat?" ajatteli hän. "Kukahan on jo näin aikaisin liikkeellä?"
Samassa kopahutettiin hiljaa hänen huoneensa ovelle.
Hän vavahti kautta koko ruumiin ja huusi pelottavalla äänellä:
"Kuka siellä?"
"Minä vaan, herra pormestari".
Hän tunsi vanhan portinvartijattarensa äänen.
"No mitä nyt sitten?" kysyi hän.
"Herra pormestari, kello on kohta viisi".
"Mitä se minuun kuuluu?"