"Mitenkä voi Fantine-parka?"
"Jotenkin hyvin nykyään. Mutta kyllä olemmekin saaneet olla levottomia".
Hän selitti kaikki, mitä oli tapahtunut, miten Fantinen tila oli hyvin huono eilis-iltana, mutta miten hän nyt voi paremmin, koska hän luuli herra pormestarin menneen hakemaan hänen lastaan Montfermeilistä. Sisar ei uskaltanut udella herra pormestarilta asian todellista laitaa, mutta hänen ulkomuodostaan osasi hän kyllä päättää, ett'ei hän ainakaan sieltä tullut.
"Hyvä on", sanoi hän, "teitte oikein, kun ette haihduttanut hänen luuloansa".
"Niinpä kyllä", jatkoi sisar, "mutta kun hän nyt saa nähdä teidät, herra pormestari, eikä lasta olekaan mukana, mitä osaamme hänelle silloin sanoa?"
Hän vaipui hetkiseksi mietteisiinsä.
"Kyllä Jumala sovittaa sanamme", vastasi hän.
"Ei ainakaan valehteleminen tule kysymykseen", mutisi sisar itsekseen.
Huoneeseen oli vähitellen levinnyt täysi päivänvalo. Se osui herra
Madeleinen kasvoihinkin. Sisar kohotti sattumalta silmänsä.
"Hyvä Jumala, herra!" huudahti hän, "mitä teille on tapahtunut?
Tukkannehan on aivan valkea!"