"En minä tiedä."
"Koska minut tänne puutarhuriksikin toimititte!"
"Vastatkaa minulle aivan kuin en tietäisi mitään."
"No tämä on sitten Pikku Picpusin luostari."
Jean Valjeanin muistot palasivat. Sattuma, s.o. kaitselmus, oli johtanut hänet juuri samaan Saint-Antoinen kaupunginosan luostariin, minne rattaittensa kaatuessa loukkautunut ukko Fauchelevent oli kaksi vuotta sitten otettu hänen suosituksestaan. Hän kertasi aivan kuin itsekseen:
"Pikku Picpusin luostari!"
"Niin, niin, Pikku Picpusin luostari", jatkoi Fauchelevent. "Mutta tosiaankin, miten ihmeessä olette Te tullut tänne, Te, ukko Madeleine? Olkaapa vaikka pyhimyskin, Te olette joka tapauksessa mies, ja miehillä ei ole pääsyä tänne."
"Olettepahan Tekin täällä."
"Mutta eipä sitten muita olekkaan."
"Oli miten oli," jatkoi Jean Valjean, "mutta nyt täytyy minun jäädä tänne."